Kaikki te arvoisat lukijani, pahoittelen laiminlyöntiäni. En ole tehnyt mitään sen eteen, että teillä olisi luettavaa. Ei minulla ole nyt ollut asiaa tai aikaa tai voimia, ihan miten vaan. Tiedoksi.
Poikamme Vilho täyttää kohta vuoden ja kävelee. Varsinainen veijari. Mutta on se kumma kuinka aika vie. Tuntuu aivan hetken takaiselta syntymänsä. Ja Alpi on jo 3 ja puol vuotta. Itekin jonkinmoista vanhenemiskriisiä käy tässä läpi, vai mitä lie kummalta tuntuu aina välillä. Ristiriitaisia tuntoja omista tarpeista ja niitten täyttämisestä. Vakituiseksi harrastukseksi on tullut uiminen, kerran viikkoon tahdilla. Alussa ensimmäinen kymmenen kertaa altaan päästä päähän tuntuu raskaalta, toiset 500 metriä on jo kevyempi, kolmas menee kevyesti ja neljättä en aina loppuun saakka vedä, joskus kyllä. Eli semmoisen systeemin kehitin siihen, että aina 500 metriä vedän (kymmenen kertaa kääntymässä altaan päässä), ja 500 uudestaan ja uudestaan.
Tulee uitua 1700 metriä ainakin joskus 2 kilsaa. Aikaa menee reilu kymmenen minsaa per 500 metriä, kaikenkaikkiaan altaass menee 40-50 minuuttia. Se tuntuu hyvältä, eikä ole enää ollut hartia/niskakipuja. Kuntokin siinä kohentuu, kevään tullen voisi käydä lenkkeilemässä, se kun vaan rassaa polvia niin kovin. Varsinkin vasen polvi renkkaa välillä. Syksyllä 2004 niksautin sen polven ja siitä jäi semmoinen kipuilu. Ei tykkää hyvää se polvi lenkkeilystä aina.
Tässä ens kuun alussa pitää kipinkopin mennä levykauppaan ostamaan Grinderman cd. Vanhentunut herra Nick Cave laulaa "no pussy Blues":n. Se kyllä kuulostaa paremmalta se RadioHelsingissä soitettu kappale [(I Don´t Need You To) Set Me Free]. Viimeaikoina työmatkoilla on soinu uutta Apulantaa, joka ei petä kuulijaansa, ainakaan minua. Jarkon blogista nappasin nimiä ja kuunteluun tullut Lamb of God, en tiedä onko se hyvä, mutta kyllä sitä kuuntelee.
Huhtikuussa olisi hyvä käydä Tallinnassa sillä uudella aluksella. Toukokuussa mennään Kajaanissa käymään ja onpa Amsterdamin matkaakin suunniteltu, sellainen pidennetty viikonloppureissu ilman lapsia, ja oikein hotellimajoitusta meinataan.
Tässä tämä nyt oli, eli kevättä odotellessa.
1 kommentti:
Mukavaa kuulla sinustakin! Niin kuin ei muuten voisi yhteyttä pitää...mutta näköjään mitä vanhemmaksi tulee ja enemmän lapsiperhearkea viettää, niin sitä vähemmän tulee pidettyä yhteyttä kavereihin. En muista milloin olisin soittanut jollekin vanhalle kaverille...tekstarin olen varmaan joskus lähettänyt. Ja sähköpostiakin lähtee vanhoille kamuille vaan, kun joku aktivoituu höpisemään jotain omiaan sähköpostilistalla.
Elämäsi on kuitenkin varmaan aika lailla samankaltaisessa tilanteessa kuin meikäläisellä. Kotona kaksi pientä lasta ja arki painaa päälle työn teon ohessa. Sinä olet aloittanut taas uinnin (hyvä homma!) ja minä kävelyn töihin. Levyjä pitää aina välillä hankkia, koska musiikki on yhä rakas harrastus. Grindermanin hankinta on varmaan sulle omiaan, itsellä saattaa jäädä hankkimatta. Laura pani vähän aikaa sit soimaan Bad Seedsin The Good Son -lp:n ja kylläpäs se kuulosti mahtavalta! Piti laulaa koko ajan mukana, vaikkei kaikkia sanoja muistanutkaan. Muutamaa muutakin Caven biisiä tullut kuunneltua, kun yhtä kokoelmaa jälleen väsäillyt. On se vaan huippuäijä. Mut Grindermanista mulla on vähän semmonen "rupiset äijät soittaa rähisevää rokkia" -fiilis, kun taas itse olen kyllä aina pitänyt Caven tuotannossa juuri herkemmästä ja tunnelmoivammasta puolesta.
Lamb of God, jonka mainitsit, ei paljon herkistele, mutta on silti jotenkin sympaattinen orkesteri. Ainakin kun olen dokkarinpätkiä katsellut. Levykokonaisuudet ovat kyllä hieman hajanaisia, eikä semmoista aivan mahtavaa levyä bändillä mielestäni ole. Killadelphia-DVD on sinänsä ehkä kiinnostavin julkaisu hemmoilta, koska siinä on kokoelma hyviä biisejä tiukkoina live-vetoina ja samalla tyypit tulee tutuiksi. Samoin kuin Sacrament-levyn erikoisversion mukana tulevassa dokkarissa.
Niin ja "ristiriitaisia tuntoja omista tarpeista"...eksistentiaalikriisi, miksi minä olen tässä ja nyt, mitä minun pitäisi tehdä, onko elämä tässä, puuttuuko elämästäni jotain, voisinko tehdä jotain enemmän ja olla onnellisempi jne. Noissa lapsissa on se hyvä puoli, että niistä on aina pakko huolehtia ja se panee potkua perseelle, jos meinaa liikaa alkaa haihattelemaan jotain turhuuksia. Kyllä se vaan niin on, että arki on elämän parasta aikaa, mut toki on hyvä olla suunnitelmia ja unelmia ja tommosia matkajuttujakin, jotta on jotain mitä odottaa arjen vastapainoksi. Kyllä sitä meilläkin mietitään milloin mitäkin matkaa ja odotellaan, että joskus pääsisi vaikka pariskuntana matkailemaan, mut se aika on vielä varmaan kaukana, kun pitäis lapset saada sit viihtymään jossain turvallisessa hoitopaikassa pari yötä. Mut ehkä meilläkin jo ensi syksynä vois harkita, riippuen tilanteesta...
Kiva kun kirjoitit, panepa vaikka sitten blogiisi syväanalyysiä Grindermanista, jos et muuta keksi. Hyvää kevään jatkoa (onhan se jo vähän tuloillaan, kun aurinko paisteleepi...) ja ollaan yhteydessä, ehkä jopa nähdään toukokuussa?
Lähetä kommentti