terve taas

Kaikki te arvoisat lukijani, pahoittelen laiminlyöntiäni. En ole tehnyt mitään sen eteen, että teillä olisi luettavaa. Ei minulla ole nyt ollut asiaa tai aikaa tai voimia, ihan miten vaan. Tiedoksi.

Poikamme Vilho täyttää kohta vuoden ja kävelee. Varsinainen veijari. Mutta on se kumma kuinka aika vie. Tuntuu aivan hetken takaiselta syntymänsä. Ja Alpi on jo 3 ja puol vuotta. Itekin jonkinmoista vanhenemiskriisiä käy tässä läpi, vai mitä lie kummalta tuntuu aina välillä. Ristiriitaisia tuntoja omista tarpeista ja niitten täyttämisestä. Vakituiseksi harrastukseksi on tullut uiminen, kerran viikkoon tahdilla. Alussa ensimmäinen kymmenen kertaa altaan päästä päähän tuntuu raskaalta, toiset 500 metriä on jo kevyempi, kolmas menee kevyesti ja neljättä en aina loppuun saakka vedä, joskus kyllä. Eli semmoisen systeemin kehitin siihen, että aina 500 metriä vedän (kymmenen kertaa kääntymässä altaan päässä), ja 500 uudestaan ja uudestaan.
Tulee uitua 1700 metriä ainakin joskus 2 kilsaa. Aikaa menee reilu kymmenen minsaa per 500 metriä, kaikenkaikkiaan altaass menee 40-50 minuuttia. Se tuntuu hyvältä, eikä ole enää ollut hartia/niskakipuja. Kuntokin siinä kohentuu, kevään tullen voisi käydä lenkkeilemässä, se kun vaan rassaa polvia niin kovin. Varsinkin vasen polvi renkkaa välillä. Syksyllä 2004 niksautin sen polven ja siitä jäi semmoinen kipuilu. Ei tykkää hyvää se polvi lenkkeilystä aina.

Tässä ens kuun alussa pitää kipinkopin mennä levykauppaan ostamaan Grinderman cd. Vanhentunut herra Nick Cave laulaa "no pussy Blues":n. Se kyllä kuulostaa paremmalta se RadioHelsingissä soitettu kappale [(I Don´t Need You To) Set Me Free]. Viimeaikoina työmatkoilla on soinu uutta Apulantaa, joka ei petä kuulijaansa, ainakaan minua. Jarkon blogista nappasin nimiä ja kuunteluun tullut Lamb of God, en tiedä onko se hyvä, mutta kyllä sitä kuuntelee.

Huhtikuussa olisi hyvä käydä Tallinnassa sillä uudella aluksella. Toukokuussa mennään Kajaanissa käymään ja onpa Amsterdamin matkaakin suunniteltu, sellainen pidennetty viikonloppureissu ilman lapsia, ja oikein hotellimajoitusta meinataan.

Tässä tämä nyt oli, eli kevättä odotellessa.

Syksyä pukkaapi...

illat pimenee ja viilenee. Mutta onpa moista hellettä pitäny, ihan mahotonta. Kaikki on kuivaa, pihanurmi palanu karrelle ja kukkaset kuihtunu. Siis syyssateita odotellessa.

Kesä meni nopsaan kuten aina. Nyt tavallista vähemmän kodin ulkopuoleista aktiviteettia, kuitenni kotopuolessa on tarvittu isää enemmän kuin maailmalla riekkumassa. Stam1nan keikan eilen jätin väliin kutsusta huolimatta, olis kuitenkin ollut liiallista väsymystä siitä johtuen ja näinpä sen Stam1nan toukokuussa Tavastialla. Ja vieläpä painavampi syy on ollut vanhemman poijan kolmevuotissynttärit, joita 3. päivä juhlistettiin SeaLifessa käymällä ja muutenkin mahdollisimman rennolla meiningillä. Nyt viikonloppuna vieraita tulloo ja mennee. Mikäs tässä lomaillessa ja sukuloidessa. Kajaaniin viikonlopun jälkeen noin viikoksi mennään ja siihen liittyen oli hyvä, että auton ilmastointi saatiin hankaluuksien jälkeen kuntoon. Lapsilla (ja muillakin) olisi ollut tuskalias matka meinaan ilman ilmastoitua kyytiä, vaikka kyllä se nytkin hirvittää.

Ainiin, kyllähän me hupireissulla männä viikonloppuna Tallinnassa käytiin iliman lapsosia vaimon siskon ja sen miehen kanssa. Mukavata oli ja kylillä käytiin miesten kesken huomaamassa, jotta vanhoja ollaan. Vai liekkö väärä paikka illan viettoon valittiin.

Eilen ulkona

ja se tuntuu. Sitä kun pitkästä aikaa lähtee ulkoilemaan ja kroppansa ja mielensä humalluttamaan, niin seurauksista ei seuraavana päivänä aina voi tietää.
Tässä jottain:
- kolikkopussi+jokunen sen sisältävä euro ja sentti ovat kadonneet
- lippalakki taitaa olla hukassa
- mustelmia ja kipeitä ruhjeita ( yritin ajaa polkupyörällä, mutta onneksi luovutin kaatuilun vuoksi, matka sujui työntäen paremmin )
- muisti pätkii

Ja lopuksi julkaisu (4.8.2006). Kolikkopussi löytyi kassin poimuista. Uusi lakki oli ostettava, onneksi samanlainen löytyi Seppälästä. Muistia ei voi ostaa takaisin ja kroppa paranee. Muuten ei muuta.

suuria askeleita

"pieni askel ihmiselle, suuri koko ihmiskunnalle..." eikun pieni askel ihmiskunnalle, tosi suuri askel ihmiselle.

Tietokoneen päivittämisessä päätin pistää windowssin uusiksi, samalla muutin suomenkieliseksi. Nyt toimii kuin uusi kone olisi, ja periaatteessa onkin. Sisällä vain tarvittavat ja välttämättömät ohjelmat. Ei mitään ylimääräistä sälää, kaikenlaista olikin kolmen vuoden aikana kertynyt. Windowskansio on nyt vain kymmenesosa(hieman liioittelua) siitä mitä se aiemmin oli. Ja nyt kaikki tapahtuu nopeasti ja aiemmin valittamani ongelma digikuvien kanssa on poistunut.

Alpi on kolme päivää opetellut vaipattomuutta. Se on mennyt hyvin, ensimmäisenä päivänä(torstai) tuli pissat 4-5 kertaa housuihin, perjantaina aamulla yhden kerran, ja nepä olikin viimeiset sinne. Sitä ennen ja jälkeen on tullut lukuisia kertoja pönttöön. Yöksi vaippa on laitettu, vaikka Alpi ei haluaisi. Ja vaipan kanssakin Alpi haluaa mennä pöntölle pissalle, kuten viime yönä ja tänä aamuna ja nyt illalla ennen nukahtamista kävi pissalla. Aivan loisto juttu.

Ja viimeisenä, Stam1nan keikka eilen oli mahtava. Siskoni kanssa mentiin sinne, hiki tuli ja päätä piti heiluttaa, jotta niskaa aivan kolottaa.

Kakkamainen juttu eli kestokakkaa ja tositv:tä

Tarkoitin vaippoja, joissa on kestokakkaa. Eikun kestovaippoja, joita nyt toisella pojallamme käytämme. Se on pieni panostus jätevuorien vähentämisen hyväksi. Ja on lähes terapeuttista ottaa suoraa kontaktia poikansa kakkaan, kun niitä kestoja käsittelee. Pyykkiäkin saa joka ilta pestä, ripustaa kuivumaan ja seuraavana päivänä taas ottaa käyttöön kakkiintumaan. Eipä kyllä, sen verran hyviä vaippoja vaimo on ommellut, että kelpaa käyttää. Tällä vaipparuljanssilla säästämme rahaa ja luontoa, kertakäyttöisiä vaippoja menee nyt vain pääosin yövaippana. Ja jokainen käyttämättä jätetty kertakäyttöinen (toisinsanoen kestovaippa kerta) on vähemmän jätettä.

Ärsyttää kun tv:n ohjelmatarjontaa tarkastaa. Lähes joka toinen ohjelma on jonkinlainen tositv tai realitytv. Niitä tulee jos monenmoista sorttia. Onneksi olen pystynyt välttelemään niitä. Tänään jäin toljottamaan mahtavaa Baari-ohjelmaa (sitä ennen tuli katsottua Unelmakämppää), ei hyvä ollenkaan, mietin vain, miksi katson ja koitin irtaantua ruudun kahlitsevasta loisteesta, siihen saakka piti katsoa sitä, kunnes sain vuokraamani "Äideistä parhain"-elokuvan pyörimään ja saatoimme vaimoni kanssa katsoa jotain muuta kuin vihoviimeisiä em. kakkaohjelmaa. Kyllä niiitä joskus on jopa hauskuuttavaa katsoa ja miettiä mikä saa ihmiset tekemään sen kaiken kameroiden edessä. Joihinkin on jopa tullut jäätyä koukkuun, esim. edesmenneeseen Suomen bigbrotheriin, jota tuli tuijotettua liiaksi saakka, ja ärsytti, kun se joka ilta kahlitsi tv:n ääreen seuraamaan aivan merkityksettömiä tapahtumasarjoja. Jee, Perttu voitti, ja toisen kauden voi jättää huomiotta.

Paljon on tullut katsottua Lost:ia. Eilen katottiin vaimon kanssa se toiseksi viimeisin, eli kakkos kauden kahdeksastoista, ja päätettiin että ainakin kuukauden voisi odotella jatkoa. Kunhan taas jonkun neljä/viisi jaksoa tekstityksineen saa, voi katsella ne. Jollakin tapaa kahlitseva sarja, vaikkakin välillä liiankin sekava.

Several Species of Small Furry Animals

Eli lyhemmin S.S.O.S.F.A. Kuulostaa mainiolta ja ajassa mieli palaa yli kymmenen vuoden päähän yheksänkymmentä luvun alkuun. Aikaan jolloin kyseinen orkesteri ponkaisi maailmankartalle (kainuu) Otanmäestä. Se kävi soittelemassa Kajaanissa keikkoja ja sielläpä tuli käytyä pari kertaa. Niitten kaikki kolme pikkusinkkumuotoista julkaisua olen joskus tietokone aikaan siirryttyäni pistäny cd:lle. Nyt sitte laitoin ne mp3:iksi koneelle, niissä kuuluu tietysti vinyylirahinaa ja napsetta ja se on aivan kuin vinyyliä pyörittäis. Vinyylisoittimeni olen muuten teknistymisen myötä siirtäny kaappiin. Koska vinyyleitä ei edes mahtunut säilyttämään olohuoneessamme, niin soitin oli hieman turhan tuntoinen laite.

S.S.O.S.F.A.:n Loistavat Julkaisut ovat:
-ESTRANGED PARADISE (1990) viiden loistavan biisin mini-lp-julkaisu
-LAND (1991) sinkku, kaksi laulua
-MARKET OF DELIVERANCE (1993) neljä biisiä, ei niin hyvä kuin ekansa

Nykyisyyteen takaisin. Misery inc:in keikka viime keskiviikkona oli vaisu, ei musiikillisesti, mutta tunnelmaltaan. Paikassa oli joku Brazilialainen bändi myös soittamassa, ei siitä enempää. Misery Inc. soitti keikan noin kymmenelle istuvalle katsojalle/kuulijalle. Kukaan ei menny lähempää tuttavuutta tekemään, en edes minä, vaikka tanssijalkaa vipatti. Keikka loppui jo hieman ennen kahtatoista, joten päätin jäädä vielä baariin hetkeksi. Solisti-Nikon yhytin ja siinä sitten turistessa sekalaisessa porukassa meni pitkälle yöhön, jossakin asunnossakin poikkesin ennen kotiutumista. Viiden aikaan kotona olin, seuraavana aamuna nukutti aika makiasti. Heräsin puolenpäivän aikaan, moppasin lattiat ja söin ruokaa kahvin kera. Ei pöljempää meininkiä.

Ajatuksia päivittämisestä ja ajatusten päivittämistä

Ajattelin päivittää tietokonetta. Ajattelin ostaa sisään uutta tavaraa ja tehokkaammaksi saada konetta. Ei ole oikeasti mitään tarvetta saada tehoa lisää koneeseen, yleensä kun semmoista on pelaaminen, joka edellyttää lisätehoa. Ja onhan koneen päivittäminen melkoinen urakka, varsinkin kun emolevy ja prosessori vaihdetaan, sen jälkeen täytyy käyttöjärjestelmä ja kaikki ohjelmat asentaa uudestaan. Seuraavaksi huomasin, että ne kohtuuhintaiset osat ovatkin loppuneet taas.

Päivitin ajatukseni, koneen uudistaminen on turhaa. Nyt ainoana ongelmana on digikuvien selaus koneella, joka ilmenee kuvakansion avauksen jälkeen, kone tökkii ja jahkaa, kunnes on kaikki kuvat saanu selattua läpi ja voi ruveta jatkamaan touhuja. Eiköhän tämän "ongelman" kanssa voi elää, tähänkin saakka on selvinny.

Nyt jos joku tosi nörtti voi auttaa tämän huonosti selostetun ongelman kanssa, niin otan neuvoja vastaan.