Syksyä pukkaapi...

illat pimenee ja viilenee. Mutta onpa moista hellettä pitäny, ihan mahotonta. Kaikki on kuivaa, pihanurmi palanu karrelle ja kukkaset kuihtunu. Siis syyssateita odotellessa.

Kesä meni nopsaan kuten aina. Nyt tavallista vähemmän kodin ulkopuoleista aktiviteettia, kuitenni kotopuolessa on tarvittu isää enemmän kuin maailmalla riekkumassa. Stam1nan keikan eilen jätin väliin kutsusta huolimatta, olis kuitenkin ollut liiallista väsymystä siitä johtuen ja näinpä sen Stam1nan toukokuussa Tavastialla. Ja vieläpä painavampi syy on ollut vanhemman poijan kolmevuotissynttärit, joita 3. päivä juhlistettiin SeaLifessa käymällä ja muutenkin mahdollisimman rennolla meiningillä. Nyt viikonloppuna vieraita tulloo ja mennee. Mikäs tässä lomaillessa ja sukuloidessa. Kajaaniin viikonlopun jälkeen noin viikoksi mennään ja siihen liittyen oli hyvä, että auton ilmastointi saatiin hankaluuksien jälkeen kuntoon. Lapsilla (ja muillakin) olisi ollut tuskalias matka meinaan ilman ilmastoitua kyytiä, vaikka kyllä se nytkin hirvittää.

Ainiin, kyllähän me hupireissulla männä viikonloppuna Tallinnassa käytiin iliman lapsosia vaimon siskon ja sen miehen kanssa. Mukavata oli ja kylillä käytiin miesten kesken huomaamassa, jotta vanhoja ollaan. Vai liekkö väärä paikka illan viettoon valittiin.

Eilen ulkona

ja se tuntuu. Sitä kun pitkästä aikaa lähtee ulkoilemaan ja kroppansa ja mielensä humalluttamaan, niin seurauksista ei seuraavana päivänä aina voi tietää.
Tässä jottain:
- kolikkopussi+jokunen sen sisältävä euro ja sentti ovat kadonneet
- lippalakki taitaa olla hukassa
- mustelmia ja kipeitä ruhjeita ( yritin ajaa polkupyörällä, mutta onneksi luovutin kaatuilun vuoksi, matka sujui työntäen paremmin )
- muisti pätkii

Ja lopuksi julkaisu (4.8.2006). Kolikkopussi löytyi kassin poimuista. Uusi lakki oli ostettava, onneksi samanlainen löytyi Seppälästä. Muistia ei voi ostaa takaisin ja kroppa paranee. Muuten ei muuta.

suuria askeleita

"pieni askel ihmiselle, suuri koko ihmiskunnalle..." eikun pieni askel ihmiskunnalle, tosi suuri askel ihmiselle.

Tietokoneen päivittämisessä päätin pistää windowssin uusiksi, samalla muutin suomenkieliseksi. Nyt toimii kuin uusi kone olisi, ja periaatteessa onkin. Sisällä vain tarvittavat ja välttämättömät ohjelmat. Ei mitään ylimääräistä sälää, kaikenlaista olikin kolmen vuoden aikana kertynyt. Windowskansio on nyt vain kymmenesosa(hieman liioittelua) siitä mitä se aiemmin oli. Ja nyt kaikki tapahtuu nopeasti ja aiemmin valittamani ongelma digikuvien kanssa on poistunut.

Alpi on kolme päivää opetellut vaipattomuutta. Se on mennyt hyvin, ensimmäisenä päivänä(torstai) tuli pissat 4-5 kertaa housuihin, perjantaina aamulla yhden kerran, ja nepä olikin viimeiset sinne. Sitä ennen ja jälkeen on tullut lukuisia kertoja pönttöön. Yöksi vaippa on laitettu, vaikka Alpi ei haluaisi. Ja vaipan kanssakin Alpi haluaa mennä pöntölle pissalle, kuten viime yönä ja tänä aamuna ja nyt illalla ennen nukahtamista kävi pissalla. Aivan loisto juttu.

Ja viimeisenä, Stam1nan keikka eilen oli mahtava. Siskoni kanssa mentiin sinne, hiki tuli ja päätä piti heiluttaa, jotta niskaa aivan kolottaa.

Kakkamainen juttu eli kestokakkaa ja tositv:tä

Tarkoitin vaippoja, joissa on kestokakkaa. Eikun kestovaippoja, joita nyt toisella pojallamme käytämme. Se on pieni panostus jätevuorien vähentämisen hyväksi. Ja on lähes terapeuttista ottaa suoraa kontaktia poikansa kakkaan, kun niitä kestoja käsittelee. Pyykkiäkin saa joka ilta pestä, ripustaa kuivumaan ja seuraavana päivänä taas ottaa käyttöön kakkiintumaan. Eipä kyllä, sen verran hyviä vaippoja vaimo on ommellut, että kelpaa käyttää. Tällä vaipparuljanssilla säästämme rahaa ja luontoa, kertakäyttöisiä vaippoja menee nyt vain pääosin yövaippana. Ja jokainen käyttämättä jätetty kertakäyttöinen (toisinsanoen kestovaippa kerta) on vähemmän jätettä.

Ärsyttää kun tv:n ohjelmatarjontaa tarkastaa. Lähes joka toinen ohjelma on jonkinlainen tositv tai realitytv. Niitä tulee jos monenmoista sorttia. Onneksi olen pystynyt välttelemään niitä. Tänään jäin toljottamaan mahtavaa Baari-ohjelmaa (sitä ennen tuli katsottua Unelmakämppää), ei hyvä ollenkaan, mietin vain, miksi katson ja koitin irtaantua ruudun kahlitsevasta loisteesta, siihen saakka piti katsoa sitä, kunnes sain vuokraamani "Äideistä parhain"-elokuvan pyörimään ja saatoimme vaimoni kanssa katsoa jotain muuta kuin vihoviimeisiä em. kakkaohjelmaa. Kyllä niiitä joskus on jopa hauskuuttavaa katsoa ja miettiä mikä saa ihmiset tekemään sen kaiken kameroiden edessä. Joihinkin on jopa tullut jäätyä koukkuun, esim. edesmenneeseen Suomen bigbrotheriin, jota tuli tuijotettua liiaksi saakka, ja ärsytti, kun se joka ilta kahlitsi tv:n ääreen seuraamaan aivan merkityksettömiä tapahtumasarjoja. Jee, Perttu voitti, ja toisen kauden voi jättää huomiotta.

Paljon on tullut katsottua Lost:ia. Eilen katottiin vaimon kanssa se toiseksi viimeisin, eli kakkos kauden kahdeksastoista, ja päätettiin että ainakin kuukauden voisi odotella jatkoa. Kunhan taas jonkun neljä/viisi jaksoa tekstityksineen saa, voi katsella ne. Jollakin tapaa kahlitseva sarja, vaikkakin välillä liiankin sekava.

Several Species of Small Furry Animals

Eli lyhemmin S.S.O.S.F.A. Kuulostaa mainiolta ja ajassa mieli palaa yli kymmenen vuoden päähän yheksänkymmentä luvun alkuun. Aikaan jolloin kyseinen orkesteri ponkaisi maailmankartalle (kainuu) Otanmäestä. Se kävi soittelemassa Kajaanissa keikkoja ja sielläpä tuli käytyä pari kertaa. Niitten kaikki kolme pikkusinkkumuotoista julkaisua olen joskus tietokone aikaan siirryttyäni pistäny cd:lle. Nyt sitte laitoin ne mp3:iksi koneelle, niissä kuuluu tietysti vinyylirahinaa ja napsetta ja se on aivan kuin vinyyliä pyörittäis. Vinyylisoittimeni olen muuten teknistymisen myötä siirtäny kaappiin. Koska vinyyleitä ei edes mahtunut säilyttämään olohuoneessamme, niin soitin oli hieman turhan tuntoinen laite.

S.S.O.S.F.A.:n Loistavat Julkaisut ovat:
-ESTRANGED PARADISE (1990) viiden loistavan biisin mini-lp-julkaisu
-LAND (1991) sinkku, kaksi laulua
-MARKET OF DELIVERANCE (1993) neljä biisiä, ei niin hyvä kuin ekansa

Nykyisyyteen takaisin. Misery inc:in keikka viime keskiviikkona oli vaisu, ei musiikillisesti, mutta tunnelmaltaan. Paikassa oli joku Brazilialainen bändi myös soittamassa, ei siitä enempää. Misery Inc. soitti keikan noin kymmenelle istuvalle katsojalle/kuulijalle. Kukaan ei menny lähempää tuttavuutta tekemään, en edes minä, vaikka tanssijalkaa vipatti. Keikka loppui jo hieman ennen kahtatoista, joten päätin jäädä vielä baariin hetkeksi. Solisti-Nikon yhytin ja siinä sitten turistessa sekalaisessa porukassa meni pitkälle yöhön, jossakin asunnossakin poikkesin ennen kotiutumista. Viiden aikaan kotona olin, seuraavana aamuna nukutti aika makiasti. Heräsin puolenpäivän aikaan, moppasin lattiat ja söin ruokaa kahvin kera. Ei pöljempää meininkiä.

Ajatuksia päivittämisestä ja ajatusten päivittämistä

Ajattelin päivittää tietokonetta. Ajattelin ostaa sisään uutta tavaraa ja tehokkaammaksi saada konetta. Ei ole oikeasti mitään tarvetta saada tehoa lisää koneeseen, yleensä kun semmoista on pelaaminen, joka edellyttää lisätehoa. Ja onhan koneen päivittäminen melkoinen urakka, varsinkin kun emolevy ja prosessori vaihdetaan, sen jälkeen täytyy käyttöjärjestelmä ja kaikki ohjelmat asentaa uudestaan. Seuraavaksi huomasin, että ne kohtuuhintaiset osat ovatkin loppuneet taas.

Päivitin ajatukseni, koneen uudistaminen on turhaa. Nyt ainoana ongelmana on digikuvien selaus koneella, joka ilmenee kuvakansion avauksen jälkeen, kone tökkii ja jahkaa, kunnes on kaikki kuvat saanu selattua läpi ja voi ruveta jatkamaan touhuja. Eiköhän tämän "ongelman" kanssa voi elää, tähänkin saakka on selvinny.

Nyt jos joku tosi nörtti voi auttaa tämän huonosti selostetun ongelman kanssa, niin otan neuvoja vastaan.

Pimp My Ride

Jos Pikky Myyllä sattuisi olemaan auto (semmonen hirvee vanha ruosteläjä) ja se tapais Xzibit:in ja sen autopoppoon ja ne sanois "we pimp your ride, pikku myy", niin lopputulos vois näyttää tältä. Kyllä Pikku Myy silloin hyppis onnesta ja kirkuis niin, että Xzibitin korvat halkiais, mutta oma olisi vikansa se. Näin on, eikö niin. Oikein semmoselle autotuunarille...

Elävää Elämää

Kylläpäs kotikaupunkini elävän musiikin anti on nyt hyvä. Tänne tulee musisoimaan tämän kevään aikana monta katsomisen ja kuulemisen arvoista yhtyettä. Tänään YUP ja keskiviikkona 5.4. Misery Inc. Kuten jo tiedossa olen isyyslomalla, eli minua ei nyt ansiotyö ahdista eikä menojani estele, kuitenkin ottaen huomioon perheen tilanteen kokonaisuutena olen erittäin estynyt menemään noinvain jokapaikkaan kokoajan. Nyt kuitenkin on niin, että Misery Inc:in keikalle olin jo päättänyt mennä pari viikkoa sitten.

Eilen illalla patistin vaimon tuulettumaan kaupoille kohtaloa uhmaten, nimittäin jos vauva olisi tarvinnut oikeata tissiä ja esikoispoika asettunut poikkiteloin, olisin ollut pulassa, ja minun olisi pitänyt hälyyttää vaimo sovituskopista kotiin. Ei, ei se niin mennyt. Vaimon patistin kauppaan ja minä kylvetin esikoisen ja syötiin iltapalaa ja vauveli nukkua tuhnuutti. Hienoa vaimoltani, kun luottaa minuun niin, että jättää minut kahden poikien kanssa...Luottaa tietysti, olenhan esikoispoikaamme hoitanut hoitovapaalla viisi kuukautta viime keväästä syksyyn. Niin nyt sitten YUP:n keikalle vaimo minua puolestaan patistaa. Kyllähän tuonne keikalle kerkiää mennä poikien nukahdettua vähän niinkuin iltakävelylle, nappaa parit oluet samalla ja kävelee ajoissa kotiin, eikä siitä pitäisi edes krapulan oireita tulla. Eli on huomenaamulla vain hieman niukemmilla yöunilla varustettuna päivän tuomiin haasteisiin. Aamupuurostahan se päivä käynnistyy poijan kanssa, niinkuin tänäänkin.

Isyyslomalla

Reilua. Meijän toinen poika syntyi jo viikko sitten maanantaina, mutta alkutaipaleensa vaikeuksien takia kotiutui äitinsä kanssa vasta lauantaina ja eilen maanantaina kaikki silloin tarkistettavaksi määrätyt asiat tarkistettiin. Vauvan keltaisuusarvot on tippunu ja ylimääräinen pyörre aortassa on hyvänlaatuinen. Niin reiluahan tässä kaikessa on se, että vauvaamme tutkinut lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa tähän päivään saakka, eli siihen kun kaikki on todettu kunnossa olevaksi. Tänään ensimmäistä isyyslomapäivää vietän hyvillä mielin, ei tarvinnut lyhyttä lomaa "hukata" vaimon ja poijan kotiutumisen odottamiseen ja siihen jännittämiseen, että onko nyt kaikki hyvin. Vanhemman poikamme sanoin: "nyt on kaikki hyvin". Hän heräsi juuri päiväunilta ja hyppäsi syliin.

"Nyt on kaikki hyvin"

Tämä kommentti on kuulunut 2 ja puoli vuotiaalta pojaltamme toisen lapsen syntymän jälkeen monta kertaa. Jo odotellessamme kaksistaan kotona äitiä ja poikavauvaa tulevaksi kotiin, hän silloin tällöin sanoi tämän lauseen. Omituista tai ei sittenkään. Kyllä siinä riittää työstämistä. Onhan vauvan, pikkuveljen, ilmestyminen aikamoinen juttu pikkulapselle, joka on siihen saakka ollut ainoa lapsi perheessä. Kyllä isoveljen virkaan korottunut poikamme tykkää vauvasta. Tänään kysyi vauvalta hänen sängyssään maatessa, että "mitä kuuluu vauva" ja hetken päästä uudestaan jotain "mitä kuuluu nyt". Illalla sanoi sitten vauvalle "hyvää yötä" ja pussasi vauvan pupua ja antoi sille ison halin. Niin, poikavauva on jo viikon ikäinen nyt, nimikin keksitty, mutta ei vielä kerrota.

Mitä lähemmäksi se tulee sitä enemmän rupiaa jänskättämään

Tarkoitan toisen lapsemme syntymää. Onhan se ollut mielessä koko odotuksen ajan, mutta nyt yhä lähemmäksi odotuksen loppua päästään, niin ei voi ku jännittää.

Olen muutakin kyllä tehnyt kuin jännittänyt. Perjantaina olin Mokoman kiertueen avauskeikalla, odotukset tätä keikkaa kohtaan oli suuret, onhan uusin levynsä "kuoleman laulukunnaat" ollu kestokuuntelussa sen ilmestymisen jälkeen koko ajan. Ja todettu mestariteokseksi. Perjantaina vallan unohtui elämänreaaliteetit ja tuli tungettua itsensä sinne vellovaan ihmismassaan musiikin mukana heilumaan. Pitäisihän minun jo yli kolmekymppisenä osata huomioida omat mahdollisuuteni selvitä ehjänä moisesta. En selvinnyt. Lääkärin mukaan kylkiluu (tai kaksi) on murtunut tai ei ole murtunut. Toipuminen ottaa aikaa sitten kahdesta neljään viikkoon, jona aikana oloa voi helpottaa napeilla. Eli kyllä se tästä menee. Tänään tulin töihin ja esim. kävely onnistuu loistavasti. Veikkaan sitä kahden viikon toipumisaikaa. Ja tuota aika varmasti seuraavalla Mokoman keikalla en itseäni hajoita... Jos sitten vielä haluaa syitä etsiä tähän tapahtumaketjuun, niin ne ovat konsertin myöhäinen alkamisajankohta (vasta jääkiekko-ottelun jälkeen todella myöhään), liian hyvä musa ja fiilis ja huima mieli. Myös alkoholilla oli osuutta. Mutta toinpa Alpille muistoksi nimmarit Markolta.

mistä nimi?

Joskus aiemminkin mietin tätä, mutta silloin se jäi tekemättä. Olin ehkä vain laiska, tai sitten se johtui siitä, etten keksinyt hyvää nimimerkkiä itselleni enkä nimeä blogilleni. Nyt tulin siihen tulokseen, että se on ihan sama mitä niissä lukee. Vaikka kuinka "iskevän" nimen keksit, niin ei sillä ole merkitystä. Omalla nimimerkilläkään ei ole merkitystä, se voisi olla vaikka jussi, Juizzi tai ihan mikä vaan. Ja vaikkapa joku Jarkko voisi nimetä itsensä "kimmoksi" pysyäkseen anonyyminä. Se kun on täällä netin jättiläismäisessä ympäristössä liikuttaessa oleellista. Siis että voit kirjoitella, vaikka kuinka henkilökohtaisia asioita, mutta pysyt täysin nimettömänä. Ei muuta.

alku se on tämäkin

Jotta voisin kommentoida muiden blogeissa on minun näköjään pakko luoda oma. Olkoon. Tässä.